Terveisiä Heikin ja Suvin treeneistä!

Voitteko uskoakaan, miten hyvältä voi musiikin soittaminen tuntua? Pidimme eilen Suvin kanssa Sibelius-akatemialla treenit, jotka olivat allekirjoittaneen näkökulmasta täynnä valoa ja aurinkoa, vaikka paikaksi olikin valikoitunut ikkunaton koppero täynnä kontrabassoja – oppilaitoksessahan oli nimittäin samaan aikaan pääsykokeet meneillään, ja joka paikka tulvi toiveikkaita joskin hieman hermostuneita soittajia.

Suvi oli lainannut harmooniaan jollekulle, joka päätti jättää rakkaudelliset terveiset. Kiitämme niistä!

Suvi oli lainannut harmooniaan jollekulle, joka päätti jättää rakkaudelliset terveiset. Kiitämme niistä!

Mutta Heikin ja Suvin harjoittelu-asioistahan tässä piti puhua! Olen tehnyt kevään mittaan uusia biisejä, jotka toin treeneihin mukanani, mutta eihän sellaisilla kannata aloittaa, joten katsoimme, miten sujuisi lonkalta tempaistu Huhtikuun valo. No sujuihan se, ja taivas sentään miten mukavaa voi soittaminen olla.

Edellisestä soittokerrasta Suvin kanssa onkin kyllä vierähtänyt tovi: vuosi 2014 oli meille välivuosi – ehkä hieman tahaton ja suunnittelematon, mutta toisaalta sehän on koko yhtyeemme luonne. Kenties siis liioittelen, ja varmaan mukana on yleistä yhdessä soittamisen riemua sekä orastavan kevään mukanaan tuomaa kaikenkattavaa hyvää tuulta, mutta kuinka vain: soitimme Huhtikuun valon ja se kuulosti niin hyvältä kuin vain voi maisteris-ihmisen ja amatöörikitaristin yhteispeli kuulostaa.

Mieleen tulee Helsingin Sanomien pitkäaikaisen elokuvakriitikon, Helena Yläsen Filmihullulle antama haastattelu viime vuosikymmenen puolivälin tienoilta. Haastattelussa Ylänen muisteli, miten oli ollut kesälomalla kuukausia katsomatta ainoatakaan elokuvaa. Töihin palattuaan hän sitten oli ensimmäiselle katsomalleen elokuvalle antanut komeasti viisi tähteä: minkäs teet, kun elokuvia rakastaa, ja jo liikkuva kuva kankaalla sykähdyttää.

Joka tapauksessa olen innoissani, ja uudet kappaleet muotoutuvat kovaa vauhtia. Niitä pääsee kesän mittaan kuulemaan toivottavasti mahdollisimman monessa paikassa.

Tulkaa nyt vaikka alkajaisiksi Helsingissä 15.5. Kammariin ja Tampereella 5.6. Ruokapuoti Lempiin. Tarkemmat tiedot etusivulle liimatusta postauksesta.

2015 ja uudet tuulet

2014 onnistui olemaan Heikille ja Suville totaalinen välivuosi, joka tuli tarpeeseen. Meikäläisen kohdalla etäisyyden ottaminen kannattaa aina ja on sitä tärkeämpää, mitä kauaskantoisemmin haluan jotakin elämääni vakiinnuttaa. Heikin kanssa ollaan kuitenkin tultu siihen tulokseen ettei ne bändit aina vaihtamalla parane, joka pätenee Heikkiin ja Suviinkin. Vanhan kunnon rillumarein ja klassikkoviisujemme pariin voi aina turvallisesti palata, vaikka muut produktiot tulisivat ja menisivät.

Siitä huolimatta, että henkilökohtaisella tasolla onkin toisinaan sanalla sanoen haastavaa kanssaelää Heikin kitaristista keskinkertaisuutta, on Heikissä onneksi paljon korvaavia puolia. Näitä ovat tietenkin mm. ilmiömäinen tekstinsyöttönopeus sekä rillumareilyriikkamuisti keikoilla. Mutta koska Heikillä on poliittinen ura juuri nyt vahvassa noususuhdanteessa, yritän olla tarkkana paljastaessani vahingossa syvempiä epäedullisia yksityiskohtia taiteilijakumppanistani.

2_IMG_4206

Juteltiin muuten tuossa pari päivää sitten facebookchatissa ja Heikki on sanojensa mukaan veistellyt puoli albuumillista uusia veisuja! Niitä matkaan kritisoimaan ja sovittamaan Helsinkiin vielä tässä kevään mittaan. Katsotaan vieläkö tulemme toimeen yhtä ”hyvin”. Suosiollisimmassa tapauksessa tuota sessiota kuitenkin seuraa kipaleiden demopurkitus ja näin ollen uusia sulosointuja kansan korvaan! Jäämme siis jännityksellä odottamaan, kuinka tuuli tarttuu Heikin uusien näperryksien purjeisiin.

Itse siirsin 2013 tukikohtani Tampereelle tavoitteenani rauhoittua Helsingin melskeestä ja pistää samalla suurin osa vanhoista produktioista hyllylle. Käytännön tasolla tätä kaikkea seurasi totaalinen inventaario kaikilla elämän osa-alueillani, mikä teki kyllä eetvarttia. Kirjoittelen tällä saumaa gradua Sibelius-Akatemialle tutkimuskysymyksinäni vaatimattomasti: mitä on taide, kuka on taiteilija? Viime aikojen musiikillinen toimintani taas on keskittynyt Onervan pyörittämiseen, jolla ollaan kierrelty ympäri Suomen toinen toistaan hurmaavimmissa häissä. Legenda hääkeikkailun puuduttavasta ja rutiininomaisesta olemuksesta ei ole tullut vastaan omilla keikkareissuillani, mutta uskon että sellaistakin maalimaa löytää kun oikein etsii.

Olen myös puuhaillut markkinointipäällikkönä Ruokapuoti Lempissä, jonne raahasin Tampereen kotiharmoonini. Ensisijaisesti tein siirron tietenkin madaltamaan keikkailukynnystä ja sen se kyllä tekikin! Seuraava konserttirykäyksemme on Heikin kanssa 5.6 Tampereella Ruokapuoti Lempissä osana Annikki OFF-häpeninkiä. Tästä tarkennuksia ilimineeraamme myöhemmin. Tiedossa kun kuitenkin rillumareita ja erittäin maukasta rillumareiruokaa, joten kannattanee jo pistää kalenteriin! P.S. Kasvissyöjätkin huomioidaan. /S

1_IMG_4204

Käytiinpä muuten Luomustudiossa

Heikin ja Suvin kesä oli kaunis mutta lyhyt, kuten Väinö Linna jo aikanaan kirjoitti. Suvi reissasi ulkomailla, mikä tarkoitti sitä, että ei kerettykään soittamaan niin paljoa kuin tarkoitus oli. Onneksi sentään Luomustudion tyypit kävi kuvaamassa meistä videon, ja hieno tuli:

Nyt alkusyksystä soitetaan pari keikkaa, yksi oli viime viikonloppuna Tampereella ja pari tulossa vielä Helsingissä. Tampereella tehtiin uusi aluevaltaus, kun meidän keikan taustalle piirsi kuvia sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemi. Jännitti, että mitenkähän siinä mahtaa käydä, mutta hyvin kävi, ja mietittiin jo että homma pitää ottaa uusiksi.

Tampereelle on tarkoitus tehdä lisää keikkoja tulevan talven aikana, jos vain Suvi säveltämisiltään kerkiää. Olkaapas kuulolla!

Heikki ja Suvi Luomustudion kuvauksissa

Elokuussa pölähtää videorintamalla kun Heikin ja Suvin toistaiseksi arvoituksena pidettävä musiikkiteos tulee ulos Luomustudion videotehtaalta. Kuvauksista lisää kuvia täällä.

Kuvankaappaus 2013-7-7 kello 17.03.44

Päivä oli aurinkoinen, ellei jopa turhankin häikäisevä. Silmiä siristeltiin ja vastavalo ei antanut armoa. Lokitkin toivat osansa päivään ja tiputtivat myös varsin pirskahtavan lentolähetyksen suoraan avoinna olleen harmoonini sisälle. Tämä ei ikävä kyllä tullut vilmille, mutta jokainen käyttäkööt mielikuvitustaan. Tulipa myös muistutettua taas itseään faktasta kuinka kauppatori on ehkä koko Helsingin epäystävällisin harmooninroudausalue. Onhan ne mukulakivet aina tuhannesti kauniimpia kuin asfaltti, vaan kun sitä aina vuoden verran täristelee mukulalta toiselle kehnorenkaisella harmoonikärryllä (meillä ei tietenkään ole vielä omaa harmoonikärryvalmistajaa, ilmoittautumiset sähköpostiin) niin johan sitä saa kerran vuodessa myös maksaa kunnon korjauslaskun kun kaikki harmoonin sensitiiviset aistinsensorit ovat tuhoutuneet. No mutta, siirrytäänpä valitusvirsistä etiäpäin.

Kuvankaappaus 2013-7-7 kello 17.03.33

Luomustudion jengi oli mahottoman pätevää ja hauskaa porukkaa kuten arvata saattoi. Täysi kymppi meikäläisen puolesta heidän toiminnalleen muutenkin, kerrassaan loistava formaatti. Kuvauspaikka tarjoili niin paljon mielenkiintoista ihmis- ja eläinkuntaa että hyvä kun kuvaaja malttoi suunnata kameraa välillä meihinkin päin, joten odotan jännityksellä ketä siellä on oikeasti lopulta kuvattu. Toritunnelma se pistää aina piristämään vaikka lokit tekisivät mitä, ja muutenkin kaiken kaikkiaan sanoisin notta varsin mukavaa puuhaa oli, voin suositella Luomustudiota lämpimästi kaikille videointeja kaipaaville.

Homma oli purkissa noin parissa tunnissa ja sitten roinat takaisin Musiikkitalon mystisiin säilytyskomeroihin. Heikki lähti tylsästi töihin kun itse painelin tutkailemaan Finncon – tapahtumaa Kaapelitehtaalle. Voin sanoa että Heikki olisit voinut siellä myös viihtyä. Sain saalikseni mielenkiintoisia luentoja, kasan Starlog lehtiä ja hyvin kokonaisvaltaisen kokemuksen josta puuttuivat vain The Lone Gunmanit. /S

xf_feature_lone

Kevät ja keikkailua

Ollaan tässä kevään mittaan tehty hiljakseen keikka siellä, toinen täällä, ja nyt oli Turun visiitin vuoro. (Viikko sitten piti käydä keikalla Savonlinnassa, mutta ikävä kyllä kevätflunssa muutti suunnitelmamme.) Reissu oli sen verran onnistunut, että se ansaitsee aivan oman merkintänsä.

Saavuimme Turkuun junalla perjantai-iltapäivällä, ja asemalta ensimmäiseen keikkapaikkaan eli Kirjakahvilaan raahasimme soittimet tuttuun tyyliimme käsipelillä. Sää ei ollut paras mahdollinen, ja orkesterin tunnelmat olivatkin hieman alamaissa miettiessämme onko tässä touhussa mitään järkeä. Vaan annas olla, kun päästiin perille Kirjakahvilaan! Ystävällinen ja avulias henkilökunta otti meidät oitis vastaan ja tarjosi toinen toistaan verrattomampia vegaanisia herkkuja! Suvin suosikiksi nousi suolainen pähkinäpiirakka (tai mikä se nyt olikaan), ja itse nautin kovasti seitan-sämpylästä. Nyt sitten Heikin uusi motto tästä eteenpäin onkin I LIKE SEITAN!

Keikka meni innostuneissa tunnelmissa baarihenkilökunnankin hymyillessä suopeasti musiikillemme – tekeepä mieli palata Kirjakahvilaan uudemmankin kerran… Syksy voisi olla tähän mainio aika, mikäli kalentereissa on tilaa tarpeeksi.

Lauantaipäivän vietimme ottamalla uusia promokuvia itsestämme. Tämänkertaisena valokuvaajana toimi Ville Karas – hieno heppu – ja jo digikameran pieneltä ruudulta katsottuna tulokset vaikuttivat todella lupaavilta. Ville oli ottanut mukaan myös oikean mustavalkofilmikameran, jolla otimme vanhahtavia kuvia kuplettihenkeen. On kiinnostavaa nähdä tarttuiko filmille mitään julkaisukelpoista.

Illalla esiinnyimme Musiikkikahvila Soinnussa, jossa vastaanotto oli täysin yli odotusten. Tässä on esimerkki kahvilasta, jollaista olemme etsineet ympäri Suomen! Paikan sisustus, henkilökunta ja jopa musiikkivalinnat olivat tismalleen meille sopivat. Musiikkivastaavana toimii Kirahvi nimeltä Tuike -yhtyeen Mikko Tirri, johon tutustuimme toissa kesän Facesilla. Ennen meidän esiintymistämme Mikko soitti yllätyskeikan yhdessä kaverinsa Iida Umpikujan kanssa. Lienee selvää, että Heikki ja Suvi ovat nyt löytäneet Turusta uuden kantapaikan. Illan päätteeksi kahvilan ystävällinen omistaja jopa kyyditsi meitä ympäri Turkua autollaan, ja hänen ansiostaan ennätimme puoliltaöin lähtevään linja-autoon. Mitä voi enempää esiintyvä taiteilija toivoa?

Täällä linja-autossa tätä nyt kirjoitellaan, ja tunnelmaa on sakeasti näin puolen yön jälkeen: radio soittaa iskelmiä ja parhaassa kunnossa olevat lauantai-illan sankarit putoilevat penkeiltä tiukemmissa kurveissa. Heikki ja Suvi kiittävät turkulaisia! Nähdään taas kesäkuun ensimmäinen päivä Soinnussa.

Keikka Omatunto-klubilla

Tulevana lauantaina aiomme mennä Kansallisteatterin Lavaklubilla järjestettävään Omatunto-klubiin esiintymään. Ainakin klubeja luulisi siinä olevan tarpeeksi kaikille, ja niin myös bändejä! Illan aikana nimittäin esiintyy lisäksemme Maire Irene, Eva&Manu, Cristal sekä Volod Nostra. Esiintymisaikaa jokaisella on esiintyjämäärän takia hieman vähemmän, mutta onneksi Suvi on aika nopea harmoonin soittaja, niin että ennätetään varmaan tempaista ralli jos toinenkin!

Paikalle kannattaa hankkiutua noin klo 21, jolloin tapahtuma alkaa, ja meidän osuutemme on näillä näkymin puoli yhdeltätoista. Muutokset ovat tietenkin mahdollisia, mutta se ainakin on varmaa, että ei maksa mitään! Pääsylipuissa säästyvät rahat voi käyttää esimerkiksi pinssiemme hankkimiseen, sillä kukapa ei haluaisi omaa Heikki ja Suvi -pinssiä?

Omatuntoklubi Kansallisteatterin Lavaklubilla la 14.1. klo 21 alkaen

Sävellettiin, soitettiin, äänitettiin!

Huhhuh, onpas vauhdikas syksy takana Heikillä ja Suvilla! Duomme esiintymistahti kasvoi melkoisen harppauksen viime kevääseen nähden, uusia biisejä tehtiin ja treenattiin melkoinen nivaska, ja viikko sitten käytiin studiossakin pyörähtämässä demon äänitysten merkeissä. Kevättalvella lienee lupa odottaa materiaalia kuultaville, ja onpa uusia keikkojakin jo kovasti suunniteltu…

Ai niin, Heikki ja Suvi -oheistuoterintamalla on tätä nykyä tungosta, kun uudet pinssimme rynnivät markkinoille. Täytyykin ottaa niistä valokuva ja laittaa näkösälle. Rintanappeja siis saatavissa keikoilta kohtuuhintaan.

Nyt joulun pyhiksi orkesterimme vetäytyy Itä-Suomen suunnalle kukin tahoilleen lekottelemaan ja ehkä siinä joku uusi biisikin tehdään, jos siltä alkaa tuntumaan. Hyvää joulua!